keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Runon rajat ja vapaudet - Tuula Sipilä

Tuula Sipilä


Kallio on paljastanut
kiiltävän lakensa, kumartaa
höyryävään iltapäivään.

Maaliskuun koneisto
yskähtää hiljaa.

- - -


Metsä ravistelee taakkaansa,
kylvää lumelle
hiekkakivenjyväsiä, havunkareita
ja lumen pinta täplittyy
harmaaksi
kuin nuoren joutsenen selkä.

Hanki kantaa vielä
talvisääsken, lumikorennon

mennen vuoden muistijäljet
kevenevät itsestään.

- - -


Kuu tunnustelee
maailmaa
keskellä sarastusta
viiruksi piirtyneen luomen alta
ja poskelle kellahtaa ripsi,
kuin talvilinnun sulka.

Ehkä näkee unta
niin kuin lapsi
ja minut, lumeen unohtuneen.

- - -


Kesä pöyhii muistojaan, peitteitään
hajamielinen: joko nyt päättyivät
kirkkaat päivät?
Tulisitpa tänään metsän laitaan,
tulisitpa
kylmän kynnykselle
levittäisin hahtuvamaton.
Vielä torkkuvat kellokukat
niityn eteisessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti